Reima.

Sattuipa niin mukavasti, että saimme lahjakortin käytettäväksi Reiman verkkokauppaan. Pähkäilyn jälkeen päädyttiin siihen, että viisivuotias tarvitsee kunnollisen, vettä ja tuulta pitävän kesätakin. Toveri valitsi itse suosikkinsa ja tänään takki testattiin sopivaksi. Se on passelisti väljä hyppiä temppuradalla, se pitää kuivana säässä kuin säässä ja on varsin ajaton. Hihojen kasvunvara takaa sen, että takki on toivoaksemme vielä ensi keväänkin takki. Sininen on lempiväri.

Reimalla on nyt ale ja lisäksi alekoodilla KOTIPALAPELI613 saa 10 euron alennuksen vähintään 50 euron arvoisista kertaostoista. Alekoodi koskee myös alennettuja tuotteita. Koodi on voimassa 30.6 asti.

Postaus tuotettu yhdessä Reiman kanssa. Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Piilopaikka.

Saimme lauantaina Vihreän talon kesäjuhlista mukaamme monen mukavan yrityksen lahjoittamia tuotteita. Kahvit ryystettyämme saimme iloksemme omaksemme Arabian Piilopaikka-sarjan kahvimotin ja lautasen. Tuo uusi korvallinen kaveri tulee niin olemaan tulevien aamujen piristäjä, että se liitetään jopa jonon jatkoksi Muista mukaan kesälomalle-muistilistaan.

Ja kesäloma, sehän kolkuttelee ihan oven takana! Miten monta mukavaa uinti- ja eväsretkeä, inisevää hyttystä, hikikarpaloa, teltan vetoketjun suhahdusta, aurinkorasvan hajua ja hiekkaista varvasta siihen sisältyykään. Parasta on, että ei vielä tiedä.

Tytär sai oman piilopaikkansa, kun kaaoksessa ollutta lastenhuonetta on raivattu niin kolan kuin jätesäkinkin suotuisalla avustuksella. Tyynylle päällinen maalattiin ihan ite muutama päivä sitten ja maalin räiskiminen jos joku oli nastaa. Vähän väriä livahti keittiön seinällekin mutta kun sukkelasti pyyhki pois, niin eihän siinä käynyt kummosestikaan. Valkoiset lakanat tuovat kauniit kesäunet.

Olipa viikonloppu.

Ensiksikin perjantaina askartelukaupasta ostettiin kolme kangasväriä, vaaleanpunainen, sinappinen ja musta. Sitten tehtiin jälkikasvun kanssa perunoista leimasimia ja painettiin kuvioita ja muuten vaan vapaalla kädellä pensselin kanssa taiteiltiin kankaita ja peruspaitoja uuteen uskoon. Kaiteella roikkuva harmaa kangas sai mustat kolmionsa ja odottelee siinä nätisti inspiraatiota ja ompeluintoa.

Sitten lauantaina hypättiin tyttären kanssa autoon ja köröteltiin joitain tunteja etelämmäksi maisemista nauttien. Matkasimme kutsun saaneina kohti Vihreää taloa ja sehän oli ihan tosielämässäkin rakkautta ensisilmäyksellä, sillä Annikan piilopirtti on justiinsa se täydellinen kesämökki! Vihreän talon kynnyksen yli kun räpylänsä ujutti, niin tuntui aivan kuin olisi kauneimpaan päiväuneensa astunut. Talossa ja pihalla kelpasi viettää aurinkoista päivää mitä herttasimmassa seurassa. Kiitos Annikalle!

Sunnuntaina ajettiin joitain tunteja ihan toiseen suuntaan armasta kotomaatamme, kun vanhojen kuomien kanssa suunnattiin remonttitarpeita ja muuta pientä hankkimaan. Eteinen sai plafondinsa, käytävä uudet kaapit ja tämän tekstin kirjoittaja siinä ohessa kesän lemppareimman villapaidan kalseita kelejä lämmittämään.

Ulkona sataa. Mukissa haalenee pari tuntia keittimessä seissyt kitkerä kahvi ja minä ajattelen, että kyllä se on ihmeellisen mukavaa tämä elämä.

Makeaa.

Tämän talon ehdottomasti ja harmittavasti vähiten huomiota saava huone on toinen olohuone, jota saliksikin kutsutaan. Pientä yritystä on kuitenkin ollut ilmassa, kun tovi sitten raahasimme pari vuotta autotallissa majailleen nahkasohvan persikkaisen seinän kaveriksi. Sohva hankittiin silloin monta vuotta sitten kirpputorilta ja kovasti oli aikeissa uudistaa se maalilla mutta koska tässä on ollut muutakin pikkusta näpertämistä vuosien saatossa, niin sohva on edelleen vanhassa asussaan. Ja niin sen on varmaan pitänytkin mennä, sillä nykyjään tuon sohvan kinuskinen väri miellyttää silmää kovasti.

Persikan ja kinuskin toverina hengailee pyöreä pöytä, joka ei arkisempaan olohuoneeseen kalusteeksi enää mahdu. Kolmikkoa komentaa lattianrajasta pikkanen kiiltävä valaisin, joka valkojalkaisena kaverinin kirpparikasasta pelastettiin ja joka sai koipeensa uuden värin ja samalla mukavan ystäväpiirin persikasta, kinuskista ja laku-pöydästä. Miten niin muka huomaa, että joku on makealakossa?

Hylly.

Jännittävää, ulkona on hylly. Elämäni ensimmäinen hylly ulkona meinaan. Siinä kuuluisi olla neljä hyllytasoa mutta paketista löytyi vain kolme. Silti se on ihan hyvä hylly.

Tämän talon pihamaalle vuosien saatossa rantautuneet lyhdyt saivat uuden värin ja elämän. Oli kulahtanutta vaalehkon sinistä, vihertävää, valkoista ja harmaata. Nyt on vain mustaa mutta ei kulahtanutta. Samaan syssyyn suhutettiin rottinkinen kukkatelinekin uuteen uskoon. On tuo maali vaan kätevä aine.

Helle ei helli mutta pihalla tarkenee sentään. Viherkasvitkaan ei valita, ainakaan vielä. Toverini bongasi kenkäintoilijalle mokkasiinit kirpputorilta. Kyllä kelepaa!

Mustavalkoinen lintu toi kesän.

Kaikkihan sen tietää, että Kanelikauppa on ihana kauppa ja että se maalari-täti Hanna-Riikka vasta herttaisa onkin! Sekään ei liene uutena asiana kenellekään tule näin vuosien jälkeen, että mihin suuntaan tämän talon kolikot lähtevät silloin, kun kaivataan seinälle tahi paketin päälle piristettä.

Pikkunen lintu puun juurella toi tämän kesän. Pitkän aikaa nuupahtaneena ollut sisustusinto palasi aiemmin keväällä, kun tuo mainittu tirppa ilmaantui verkkokalvoille. Oli niinku ihan pakko pistää kolikot kiertoon! Ja kyllä se on soma. Siinä se majailee pöllön ja talon isännän lapsuudenkodistaan roudaamien jenkkilasien liepeillä eikä ole moksiskaan. Tärkeän näköisenä istuksii siinä ja muistuttaa, että vaikka elämä kuinka tuntuisi välillä olevan pelkästään mustaa ja valkoista, niin aivan siinä ympärillä on kuitenkin se hubbabuban värinen ilon kupla, jonka sisältä löytyy kaikki ne oikeasti tärkeät asiat.  

Aika hyvin noin pieneltä linnulta.

Voisitko lopettaa tuon romun raijauksen?

Pyysi armas puolisoni, kun lehtiteline olohuoneeseen ilmaantui. Vaikeaahan siihen oli myöntävästi vastata, joten paljon on mahollista, että kierrätyskeskuksessa vieraillaan vielä jonkusen kerran tässä kesän mittaan. Sitäpaitsi tuo mainittu mieshenkilö kuitenkin salaisesti suorastaan rakastaa tuota herttaisaa telinettä, vaikka venkoaakin vastaan ihan vaan tavan vuoksi.

Kierrätyskeskus ei ole runsaista toiveista huolimatta täyttänyt savisen mehukannun mentävää aukkoa tämän talon keittiössä, vaikka monta muuta etsinnässä ollutta tarpeistoa onkin ohjannut oikeaan osoitteeseen. Siksi on otettava mitä annetaan ja niinpä tuota savesta valmistettua unelmien kaadinta saa paikata pisamin varusteltu rusehtava kollegansa. Aivan herttaisa sekin toki ja varsinkin tekee sen oleellisimman. Sillä kannun on tehtävä mitä kannun on tehtävä.

Crocs-arvonta suoritettiin herttaisena ja hikisenä kesäisenä lauantai-päivänä arvontakoneen suotuisalla avustuksella. Onnekkaita voittajia arvottiin kaksi, joille postipoika toimittaa suosikkipoponsa.

Ensimmäinen onnettaren suosikki arpanumerolla 10 on

Heljä, joka toivoi itselleen yllänähtäviä A-Leigh Wedge Leather-kiilakorkopopoja.

Toinen onnettaren suosikki on tällä kertaa ravenwaves arvalla numero 50, joka ihastui valkoisiin tossuihin yllä: "Ehdottomasti valkoiset LoPro Long Vamp Plim Sneakerit. Ne olisivat täydelliset kesän ulkomaanreissua varten, koska kävelyä on luvassa ehkä enemmän kuin jalat kestävät."

Onnea kummallekin voittajalle! Voitte ilmoitella yhteystietoja oikeassa sivupalkissa näkyvään sähköpostiin, niin välitän tiedot eteenpäin. Kiitos kaikille osallistuneille!

Karhu ja kaverit sateessa.

Eilen sattui mukavia. Aamulla näet muistin, että keittiön kaapissa töröttää monta purkillista mustaa maalia, joilla armas ajokkini on pitänyt uusittaman jo tovi sitten. Nyt maaleille löytyi kuitenkin uutta käyttöä, kun kaikki talon auringossa ja sateessa kulahtaneet lyhdyt saivat uutta maalia pintaansa. Kaikki somasti samaa mustaa mutta eivätpähän ainakaan riitele keskenään. 

Lyhtyjen suhuttelun jälkeen oli vaihteeksi lähdettävä kierrätyskeskukseen. Joskus ihminen päätyy oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, sillä eilen täyttyi monivuotinen haave riipputuolista. Kierrätyskeskuksen pihaan ilmestyi nimittäin pakettiauto, josta setät purkivat pihalle tuon mainitun istuimen. Meikämartta ei tietenkään nynnynä kansalaisena rohjennut itse mennä tuolia omakseen tiedustelemaan mutta onneksi paikalla ollut toveri avitti. Alkujännityksen jälkeen marjatta ihan ite tinkasi tuolin mukaansa hurjaan kymmenen euron hintaan! Kotona kovia kokenut pinta sai päälleen tartuntapohjamaalin ja sen jälkeen jo valmiina terassilla odottelevasta purnukasta mustaa mattaa. No ettäkö tuli nätti!

Keittiön hylly on kovasti tyhjä, sillä viherkasvit pääsivät ukkoseen ulkoilemaan. Tänään on salama iskenyt, ukkonen jyrissyt ja vesi pudonnut kovaa ja korkealta. Pihalla tuoksuu pirteältä. 

Taas on halailtu puita.

Eihän tähän elämään taho tähän aikaan vuodesta muuta mahtua kuin se ajatus, että on kirmattava luontoon heti kun pakottavista tekemisistä pääsee yli. Hullumpiakin ajatuksia on vuoden mittaan päässä pyörinyt, joten nautitaan nyt tästä ja työnnetään vihreitä kuvia eetteriin päivästä toiseen. Sisällä ehtii olemaan sitten taas joskus, nyt asutaan pihalla.

Kynsien alla on multaa, sillä puutarhahanskat on liian raskas asuste näin helteellä. Taannoin eräs vanhempi henkilö nauroi kuinka joku nuorempi kansalainen oli tiedustellut, että mistä niitä perunan siemeniä voi ostaa, kun halusi laittaa itselleen perunamaan. Kaikkia muitakin nauratti, paitsi tämän tekstin kirjoittajaa. Nykyään ymmärrän jo missä kohtaa juttua sijaitsi se naurettava osuus.

Tämän kylän keskustassa on aivan herttaisa luontopolku, joka myötäilee joen rantaa ja jossa tuntee välillä talsivansa ihan kuin satumaailmassa. Sävyisähkösti käsikädessä siellä kuljetaan se hetki, kun otetaan kuvaa. Muuten juostaan kuin päättömät kanat kuka minnekin ja fiilistellään.

Kesäkuu.

Ajatella, se on täällä! Kesäkuu, ihan oikea kesäkuukausi. On tienpientareet täynnä väriä, josta valita varovasti pieni kimppu aamukahvihetkiä piristämään. On hikoileva kansa, joka janoten imee itseensä valoa ja energiaa. On lämpenevä vesi, jossa ihan kohta koitetaan tehdä viime kesää parempi kuperkeikkatulos.

Minä haluan ihmetellä kesää. Joka päivä. Ihastella lämpöä, sitä miten herkästi hikikarpalo tirahtaa otsalle pienimmästäkin fyysisestä toiminnasta. Kerätä muistiin kesän tuoksut, lintujen sirkutuksen, hyttysen sietämättömän ininän. Tuntea jalan alla pehmeän nurmikon ja sitkeästi varpaan juureen porautuvan havunneulasen piston. Ihailla veden välkettä ja laineen loiskintaa rantakiveä vasten. Ottaa kesäsadekylpyjä.

Ja ajatella, kesä on vasta alussa! Kuinkahan runolliseksi tässä kesän mittaan jäyhäkin kansalainen oikein mahtaa herkistyä? Auringolla on ihmeellinen voima.

Kenkiä ja kesäsadetta.

Nyt on tässäkin talossa Crocsit, oikein kaksi paria. Kengät saapuivat taloon blogiyhteistyön kautta ja olipa vaikeaa saada päätettyä mihin päätyisi, sillä Crocsin kenkävalikoima on melkoisen laaja, sandaaleista kumppareihin ja sitä kautta aina vaelluskenkiin asti. 

Pitkällisen pohdinnan jälkeen ilmaantui postiin harmaat tennarit, jotka jo metsäretkellä keveiksi ja oivallisiksi vapaa-ajan kengiksi todettiin. Toinen pariskunta on mustat kiilakorot, jotka pistävät kantapään häpeämään itseään mutta joilla on kävelty  kaupunkireissut pehmeämmin kuin koskaan. Oivalliset valinnat tuli siis tehtyä! Perheen kaksivuotias otti kuvan vaivautuneena kiemurtelevasta maamostaan kauppareissun jälkeen.

Jotta kenkäilo kertautuisi järjestetään arvonta yhdessä Crocsin kanssa. Etsi suosikkikenkäsi Crocsin kenkäkoneesta, itsellesi tai puolisollesi tai kenties omaa tai kummilasta muistaen. Jätä suosikkikenkäsi nimi tämän postauksen kommenttilaatikkoon ja olet mukana arvonnassa, jossa kaksi onnekasta voittaa itselleen nuo valitsemansa kengät. Arvontaan voi osallistua aina 7.6 keskiyöhön saakka.

Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!