10/23/2014


Kuvat: Kauniste

Silmäniloa lokakuulle.
Olipas mukava tuossa jokunen päivä sitten saada sähköpostia Kaunisteen Millalta. Tuossa kirjeessä kerrottiin, että ainakin yksi ompeluintoinen oli tarttunut marjatan pussukkaohjeeseen kiinni kaksin käsin ja taiteillut itselleen säilyttimen! Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin ainakin hankkinut materiaalin kyseiseen pussukkaan. Ihan mainion yksinkertainen tekelehän se onkin, ja varsinkin monikäyttöinen. Nykyään tuon kuvassa näkyvän pussin kaimakin meinaan säilöö keittiön hyllyllä sisäänsä kaikki talven varalle hamstratut tuikut!

Samaisesta postista löytyi myös mehevä paketti silmänruokaa näin lokakuun ja talven ensimmäisiä pakkasia ajatellen. Mikä sen lepposampaa flunssan kourissa, kuin antaa aivojen levätä kaikkea kaunista katsellen ja kuunnellen. Ohessa otoksia Kaunisteen uusista tuotteista, jotka löytyy toki myös verkkokaupasta

"Konfetti-kuosi on Hanna Konolan suunnittelema ja Swans-huopa on ruotsalaisen Elisabeth Dunkerin kuvitus metsälammesta, jossa joutsenet uiskentelevat. Elisabeth Dunkerilla on myös Ruotsissa oma suosittu Fine Little Day-blogi ja tuotesarja, ja olimme jo vuosia puhuneet yhteisprojektista, joka nyt viimein toteutui", iloitsee Milla.

Muistakaapa pukeutua lämpimästi!

10/22/2014

Yskä pitkästä ilosta.
Raivasin lastenhuonetta rajulla kädellä sen verran, että saatiin postipojan eilen kiikuttamat lakanat* sänkyyn. Kyseiset lakanathan on S-ryhmän House-merkin tämän talven/joulun uutuudet, joista jokin aika sitten kirjoitinkin. Tänään aurinko paistaa ja ollaan sen verran pakkasen puolella, että talviset lakanat oli ihan pakko rykästä käyttöön heti samantien.

Flunssa ja iäisyyden jatkuneet yskänpuuskat eivät ota laantuakseen. Jos ihminen makoisi sängyssään viikon putkeen hunajalla terästetty teemuki kourissaan, niin asiassa saattaisi tapahtua muutos. Mutta niinhän se vaan on, että kansalainen harvoin kykenee moiseen joutilaisuuteen, joten on vain yskittävä ja yritettävä kuitenkin ottaa jotenkuten rennommin. Kauhean julmaa meikämartan mielestä, kun yskä estää nauramasta. Varsinkin näin syksyllä, kun muutenkin kiristää päänuppia ja nauru on se kaikkein tehokkain lääke alakuloon. On meinaan pariinkin otteeseen käynyt hassusti, kun toveri on kertonut liian hauskan jutun ja yskä on takertunut hohotukseen kiinni kynsin ja hampain - kohtalokkain seurauksin.

Nyt marjatta ottaa neuvostaan vaarin, tarttuu lempimottiinsa ja Cecelia Ahernin kirjaan, jonka nimi on Tapaaminen elämän kanssa ja josta ei tiedä onko kyseessä hyvä vai huono opus, vaikka on jo menossa sivu numero 117. 

Aurinkoista keskiviikkoa teille, yskivät ystäväni!


* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

10/20/2014

Tunteet kankaalle.
Lauantaina jännitti ihan oikeasti, kun ihan ekaa kertaa elämässäni uskaltauduin tarttumaan pensseliin. Tai no, kyllä te tiiätte, että isoa pensseliä on tässä talossa heiluteltu viimeiset pari vuotta ihan urakalla, mutta tuollaiseen kynän paksuiseen ei ole koskettu sitten peruskoulun.

On oikeasti jännittävää nähdä, että minkämoista ajatusmellakkaa kankaalle alkaakaan valumaan. On mielenkiintoista myös huomata, että millivilleily ei tuossakaan puuhassa ole tälle marjatalle lainkaan luontaista. Maalia löytyi niin otsasta, kuin vaatteistakin. 

Näyttäisi olevan pääkopassa melkoisen syksyistä tällä hetkellä, mutta onneksi pikkusen värejäkin. Heleäsävyiseksi ja kevyeksi aiottu työ muuttui itsestään tummaksi, eikä Mikki Hiiri jättänyt rauhaan. Ihan selkeästi siinä Mikki on eksyksissä pimeässä metsässä ja yrittää seurata vasemmassa yläkulmassa viittoilevaa johtotähteä. Näin syvällisiä on nämä meikämartan maalaukset.

Onneksi ei ole tärkeää mitä kankaalle syntyy. Miten mukavaa olikaan sutia menemään, yrittää olla räiskimättä kovin pahasti toverin keittiön seinille, antaa pensselin suhista ja olla vaan ihan hilijaa. Suosittelen! Kiitos luovasta seurasta, Katja ja Piia!

10/15/2014

Sukkaa pukkaa.
Pari päivää sitten menin ja ihastuin palavasti Venlan taituroimaan Saana ja Olli-neuletakkiin. Koska neuletakkeja on tässä talossa vähäksi aikaa omiksi tarpeiksi, oli kuviota testattava johonkin nopeasti syntyvään. Näin iski tarve sukalle. 

Saana ja Olli-sukka on tietenkin hänen nimensä. Kuvio on Novitan kevään lehdestä peräisin ja ilmeisesti pariskunnan itsensä suunnittelema, jos oikein ymmärsin. Kuvion neulominen on tällä marjatalla vielä kovasti harjoittelun asteella. Ei saa jäädä liian tiukalle, mutta ei myöskään löysälle. Langoista pitää pitää huolta, että eivät ole ihan tuhannen solmussa. Enkä tosiaankaan tiedä, millä tavalla pitkät langanjuoksut kuuluu saada kuriin!

Kerranpa erään asian; hän on löysä, mutta väärästä kohtaa hieman liian kireä. (Tässä kohtaa pitää tietenkin todeta, että ihan kuin on tekijänsäkin.)  Näin ollen tämä kaveri päätyy luultavasti joulusukaksi joulukalenterin virkaa toimittamaan. Vaan onpahan ainakin nätein joulusukka, mitä tässä talossa on ikinä nähty!

Ps. Koululainen omi maamonsa villasukkia siihen malliin, että kaverille piti tehdä omat. Kummasti vuodessa ehtii unohtaa aivan perusasioitakin, olipa kyseessä sitten mikä tahansa hiemankaan ajatusta vaativa toimi. Tämän sukkaparin kohdalla kantapää piti opetella youtuben avulla taas ihan kantapään kautta uudestaan.

10/13/2014

Vitamiinia syyslomaviikkoon.
Rynkeby-arvonta on suoritettu ja voittajaksi arpoutui arpa numero 14:

Blogger Lotta
"Appelsiini!"

Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Kiitos osallistuneille!
Rattosaa lomaviikkoa!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Rynkebyn kanssa

10/10/2014

Kuvat: S-ryhmä/House

S-ryhmän House-merkki sen kuin jatkaa tasaisen tyylikästä kulkuaan. Lokakuisen harmaa päivä piristyi kummasti, kun nämä Lotta Niemisen suunnittelemat iloisen värikkäät tuotteet verkkokalvoille sähköpostilootasta hyppäsivät!

”Ensilumi! Lasten iloiset askeleet jättävät jäljet tuoreeseen hankeen, kun he kiiruhtavat pulkkamäkeen. Lumi narisee ihanasti kenkien alla, ja eläimetkin kömpivät koloistaan ihmettelemään valkoista joulua.”

Lotta Nieminen on New Yorkissa asuva suomalainen suunnittelija. Hän kuvitti Houselle värikkään joulumalliston, jossa talvinen maisema kuorruttuu valkoiseen ensilumeen.

Housen Ensilumi-mallistoon kuuluu monipuolinen valikoima kodin tuotteita. Mukana on kodintekstiilejä, astioita ja muita kattaustuotteita. Mallistoon kuuluu myös yöasuja ja pahvirasioita. House Ensilumi-sarjan tuotteet ovat saatavilla Prismoista ja Sokoksista marraskuussa. 

Myönnän olevani jouluihminen. Lapsena aloitimme siskoni kanssa joululaulujen kuuntelemisen jo elokuussa. Nykyään kuitenkin ikä on tehnyt tehtävänsä. Fiilistely on mukavaa, mutta muutaman viikon jouluhösellys on ihan riittävästi.

Viime vuonna joulu oli musta, ja litisevä. Kyllä jouluna tarttee lumen narskua huopikkaan pohjassa! Jos tänäkin vuonna litisee, niin kyllä näillä uutuustuotteilla joulumielen saa siitä huolimatta. Jos ei lunta ulkona, niin ainakin talviset unet Ensilumessa!

Tiivistettäköön nyt vielä jos ei tullut jo selväksi; kyllä Lotta osaa ja mää tykkään!

10/09/2014

Käsille töitä.
Eilen kastuttiin retkellä makkaraa paistaessa litimäriksi. Yskänpuuskaiselta kansalaiselta se ei sinänsä ollut kovinkaan järkevä veto, mutta joskus vain pitää olla epäjärkevä, jottei vallan jumahda neljän seinän sisään yskimään. Onneksi on sauna ja hunajatee.

Kaunisteen kankaat* ovat taipuneet myös vetskarillisiksi pussukoiksi, joissa on kätevää säilyttää lähes mitä tahansa. Vaikkapa ylimääräisiä vetoketjuja ja nappeja, tai neulaa ja lankaa. Kirpputorilta löytyi Pirput parput-kuosinen toilettipussi eurolla. Pesukonevierailun jälkeen siitä tuli aivan kuin uusi. Samaa kuosia on nähty tässä talossa vuosien saatossa runsaasti ja aina se vain jaksaa olla yhtä herttanen.

Torkkupeittoprojekti on edennyt roimasti sitten viime kertaisen. Pari päivää sitten postista noudettiin Jonnan kaapissa marinoituneita lankoja iso läjä, toinen pussillinen vanhalta luokkakaverilta oli ilmestynyt oven taakse pari viikkoa sitten. Muutama muukin kerä ja langanpätkä on saatu vastaanottaa tovereilta. Kyllä täytyy sanoa, että onpa mukava virkata ja vielä peittoa tihrustaessa muistaa, että siihen on myös virkattu pala ystävällisyyttä ja ystävää; Jonnaa, Jannaa, Julia ja Lillaa.

Peitto alkaa uhkaavasti lähennellä parisängyn päiväpeiton kokoa. Seuraava suunnitelma on tietenkin jo mielenpäällä, joskin jonnekin taka-alalle työnnettynä. Marjatta yrittää opetella uusia taitoja elämässä; yksi asia kerrallaan.


* Kangas saatu blogiyhteistyön kautta

10/07/2014

"Sää oot tehny kyllä tosi hyvää mehua!"
Totesi nelivuotias serkkupoika vilpittömästi, kun porkkanamehua ääntä kohden veteli. Kauhean mukava olisi tietenkin ottaa kunnia omille niskoille, mutta kyllä se vaan on todettava, että tuon maukkaan oranssisen mehun takana on kuitenkin tädit ja sedät Rynkebystä.

Arla on lanseerannut nyt syksyllä uudet Rynkeby-täysmehusarjat, jotka on voinut lokakuun alusta lähtien bongata kaupan hyllyiltä. Uutuusmehuissa on panostettu makuun ja luonnollisuuteen valitsemalla mehuihin parhaimmat hedelmät. Kaikki mehut on valmistettu 100% hedelmistä ja sisältävät 10% tuorepuristettua täysmehua. Parasta on tietenkin, että mehut eivät sisällä lisäaineita!

Tässä taloudessa ei juurikaan näy mehupurkkeja, paitsi joskus viikonloppuisin aamupalapöydässä. Viime sunnuntaina olikin oikein hotelliaamupalatunnelmaa, kun päivä aloitettiin oman kylän leipomon maailman parhaalla leivällä ja mehuissakin oli tällä kertaa varaa valita.

Lasten suosikiksi nousi Rynkeby Luomu-sarjasta monihedelmä-porkkanamehu, aikuiset taas ihastuivat saman sarjan appelsiinimehuun, joka oli kuin itsepuristettua! Joskus appelsiinimehu saa poskilihakset nykimään kitkeryydellään, mutta nämä mehut olivat ihan eri maata. Ja uskokaa marjattaa, että tässä ei suinkaan kehuta kehumisen ilosta, vaan sunnuntaiaamun mehuhetket saavat tulla jäädäkseen! Eikä tähän vuodenaikaan lisävitamiineista ole ainakaan haittaa.

Arvonta! Mikä on se mehumaku, joka kolahtaa? Jos kaipaat vitamiinia päivään hyvän mehun muodossa, niin kerro toki suosikkimakusi tämän postauksen kommenttilootassa ja olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa itsellesi Rynkeby-mehuhetken! Arvontaan voi osallistua 12.10 iltaan saakka ja voittaja ilmoitetaan seuraavana päivänä.

Pirteää tiistaita!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Rynkebyn kanssa

10/06/2014

Todellakin syksy.
Sen huomaa ruskasta puissa ja sen huomaa ruskasta puun alla, mutta erityisen hyvin sen huomaa kalseahkosta tuntemuksesta varpaissa ja varsinkin päänupista, jossa ei tunnu liikkuvan yhtään mitään.

Ja kun ei liiku, niin ei liiku. Silloin kai pitää pysytellä lämpimän puolella, polttaa kynttilöitä ja pitää huolta siitä, että oma kynttilä palaisi vain toisesta päästä. Tai edes toisesta päästä. Olepa ihminen armollinen itelles, makoile ja yritä olla streessaamatta. Ei syksykään voi kestää ainiaan.

Sitten taas toisaalta. Vilpakan kelin tuntemukset punana poskilla, pitkät ja pimeät illat ystävien seurassa, kynttilän liekin lämmin lepatus varjona seinällä. Luonnon väriterapia, ruska puun alla odotelkoot haravaa niin kauan, kuin siltä tuntuu. 

Tässäkään hetkessä ei muuta tarvita, kuin läheisten ja hyvän kirjan seuraa. Lenkkeilyä viileässä syysillassa siinä määrin, kuin flunssa antaa periksi. Reilusti hunajaa teen joukkoon.

Ja ajankuluksi voi vaikka vääntää puolukanvarvuista kranssin.

9/30/2014

Kässänopen painajaisen ompelukoulu jatkuu.
Kaunisteelta saamastani pinkasta löytyi pala ihanaista kangasta, joka oli kuin tehty keinutuolin kaunistautumista ajatellen. Näin ollen otettiin tuolin selkäosiosta hieman mittaa ja saksittiin kankaasta oikean kokoinen pala niskatyynyä varten. Mikäänhän ei meinaan ole niin nuivaa, kuin huono niskan asento virkatessa! Tuo sympaattinen kangas on Matti Pikkujämsän suunnittelema ja sen nimi on Sunnuntai*. Mitä passelein kangas siis virkkuutuolia ajatellen!
Tyynyyn tarvitaan kaksi palaa kangasta, kooltaan 25 x 38 cm, sekä neljä 37cm pitkää pötkylää, joista tulee tyynylle kiinnitysnarut.
Ensiksi pötkylät ommellaan naruiksi, tähän hommaan tuskin tarvii sen tarkempaa ohjetta väsätä. Sen jälkeen mitataan tyynykankaasta kummastakin pitkästä reunasta sopivan matkan päähän paikat, joihin narut kiinnitetään.
Kun kiinnitysnarujen paikat on löydetty ja pötkylät neulattu kiinni kumpaankin kappaleeseen, on aika ommella puoliskot kiinni toisiinsa, oikeat puolet vastakkain tottakai. Jätä yksi lyhyempi reuna auki, eli ompele vain kolme sivua. Varo, ettet vahingossa ompele vapaina roikkuvia pötkylänauhoja kiinni vääriin paikkoihin!
Kolme reunaa ommeltuasi käännä työ oikeinpäin. Täytä tyyny esimerkiksi kulahtaneesta sohvatyynystä ylijääneellä vanulla, tai mitä ikinä haluatkaan käyttää. Aivan ihte saa valita, että haluaako tyynystä muhevan vaiko vähän lörtsymmän. Käännä ompelematon reuna sisään (jopa pari senttiä, yksi vähintäänkin) ja neulaa reuna kiinni. 
Ompele reuna kiinni paininjalan leveydeltä ja jatka samalla vauhdilla koko tyyny ympäri, koko ajan saman matkan päästä reunasta. 
Näin kätevästi niskasi on taas osa sinua, kun saat virkkuutyösi lomassa lepuuttaa päänuppiasi tyynyn lempeyttä vasten. 
Kuten kuvasta yllä näkyy, niin kiinnitysnarut ovat siinä kätevästi vierekkäin, eivät päällekkäin. Näin ollen ompelukoneesi neula ei sano itseään leikistä irti kesken kaiken. Sitäkin kun saattaa tapahtua, jos liian ison kangasmäärän päältä menee vahingossa ajelemaan.
Narut rusetille. Kun kiinnitysnarut on tarpeeksi pitkät, niin tyynyt paikkaa voi kätevästi siirrellä kulloisenkin istujan niskan korkeudelle sopivaksi.
Nyt kelpaa marjatan vinguttaa virkkuutaan menemään! Se onkin muuten edistynyt aimo harppauksen ja lähes kaikki pikkuneliöt on uhrattu ja purettu tätä peittoa palvelemaan. Traagista mutta totta. Näin joutuu pieni ison eteen uhrautumaan.


* Kangas saatu blogiyhteistyön kautta